artikkelit
hifiharrastaja:
Ilkka Leinonen
Julkaistu:
Hifimaailma 1/2015
Ekat stereokokemukset tulivat kaverin omistaman
Hendrixin Star Spangled Bannerin ja Woodstock-kansion
kautta. BSR, Dual, Yamaha, Salora,
64
Connoisseur, Thorens, Pioneer, Genelec, Sansui, Copland, Voima, Technics muutamia mainitakseni.
1980-luvulla Ilkka korjaili ja huolsi laitteita työkseen.
Kuva- ja äänitekniikka on ollut hänen alaansa myös myöhemmin.
?Muistan hyvin vaihtaneeni veitsilaakereita Lencon levysoitinten äänivarsiin ja ihmetelleeni painavaa levylautasta.
Silloin kotona oli suoravetosoitin, jota pidin automaattisesti vanhanaikaiselta näyttävää Lencoa parempana?, huoltomies muistelee kohtaamista kapineen kanssa, josta tuli sittemmin hänelle läheinen kiinnostuksen kohde.
Välipyöräisiä, putkitoimisia ja ympärisäteileviä
Ennen kuin pureudumme välipyörävetoisten levysoitinten ja erityisesti Lencon syvimpään olemukseen, luokaamme silmäys Leinosen laitearsenaaliin. Hänen
mielestään taiten tuunattu perinnekapine kepittää
modernit lajitoverinsa mennen tullen.
VINTAGE-LEVYSOITTIMIA, levysoittimen osia, ammattitason kelanauhuri, putkivahvistimia, kaupallisia ja itsetehtyjä, seinän ja lattian rajapintaa myötäileviä kaiuttimia ja äänilevyjä. Ei ole
vaikea arvata, mitä mies harrastaa.
Kelataanpa ajan ääninauhaa joidenkin vuosikymmenten taakse. Ja sen
jälkeenhän alkoi levyjen hankinta ja laitteiden kuunnellen tapahtuva vaihdanta. Ilkka Leinonen
highend Hifiharrastaja:
Teksti Jaakko Eräpuu Kuvat Ilkka Leinonen
DIY-uurastaja
Leinonen ottaa rennosti Sonab OA14:n
loihtimassa ?sweet
fieldissä?.
Vintagea, vinyyliä
ja välipyörävetoa
Vintage-hifiä ja vinyyliä harrastava Ilkka Leinonen löysi
välipyörävetoisista Lenco-levysoittimista välineen
virittäytyä musiikin ja diy:n maailmaan. Kahden seitsenkymmenlukuisen, huomattavasti modatun Lencon
ohesta löytyy nimittäin muitakin vintage-herkkuja, keulillaan parikin legendaarista EMT 930 -studiosoitinta,
joista toisen kannella 929:n ohessa lisävartena AudioTechnican AT1005MKII vuodelta 1969.
Ilkan äänirasiavarannot ovat asiaan kuuluvan mittavat. Stereoon mies kertoo siirtyneensä 1975. Olemme Helsingin
kantakaupungissa, Ilkka Leinosen olohuoneessa. Mustia äänilevyjä. Huippuharvinaisen, ulkoisella virtalähteellä. Sieltä löytyvät putkiradio ja keraamisella äänirasialla varustettu PhiIips GP205.
?Mielestäni tuo yhdistelmä raikasi paremmin kuin kaverien pakettistereot?, hymähtää Leinonen ja jatkaa, että
Beatlesit ja muut aloitusvaiheen levyt ovat edelleen tallessa
Katoavasta kansanperinteestä tuli kuitenkin sittemmin alan hard core -harrastajien suosima ratkaisumalli. Levysoitinesivahvistimena toimii diy riaa, kuudella E188CC -putkella.
Kaiutinpuolella vinyylintäyteisessä residenssissä valttia ovat legendaariset Sonabit. Jykevä EMT 930, vanavedessään Thorensin TD 124 ja Garrardit 301 & 401 ovat
haluttuja ja jumaloituja kapineita aina vaan.
Lencon uusi tuleminen on tapahtunut edellä mainittuja myöhemmin, joskin vääjäämättömästi. highend
ajettavan National-Panasonic Strain Gaugen ohessa soittovuoroa odottavat niin Ortofonit, Shuret kuin Pickeringitkin, Nagaokasta ja Empirestä puhumattakaan.
Signaalilähteistä mainittakoon vielä Luxmanin kasettidekki, Nagra III mono avokelanauhuri ja cd-soitin, jonka perään Ilkka lisää mieluusti kirjaimet r.i.p. Liuskekivi runko, 25 kg ja Audiomodsin äänivarsi.
ja päivitykset tulevat halukkaiden tietoisuuteen veljellisessä hengessä.
Ilkka Leinosella on vakaa käsitys välipyörävedon parhaudesta. OA14 ja OD11, ruotsalaisen kaiutinguru Stig Carlssonin luomukset. Levylautasta kiihdytetään ja jarrutetaan
sähkökentällä ja lisäksi ilman lautaseen kohdistuvaa fyysistä kontaktia. Proge ja kotimainen perusiskelmä eivät kuulemma lautasella viihdy.
Sveitsiläistä tarkkuustyötä ja neulan jarrutusta
Ilkan erityishuomion saavuttanut Lenco on Thorensin
ohella tunnetuin sveitsiläinen levysoitinmerkki, jonka
kultaiset vuodet sattuivat 1960- ja -70-luvuille. Hype ei ole
vielä toistaiseksi nostanut Lencojen hintoja pilviin, joten
harrastuksen alkuun pääsee kohtuuhintaan. Niinpä mielipiteet putoavat kuin apteekin hyllyltä.
?Kaikilla vetotavoilla saa aikaiseksi asiallisen vinyylitoiston, mutta kaikissa on myös ongelmansa. Ettei olisi viimeksi mainittu ihan tältä vuosituhannelta. Jo hieman aiemmin hihnavetoiset ja niiden jälkeen
suoravetoiset vinyylinpyörittäjät käytännössä lopettivat
välipyörävetoisten valmistuksen. Tähän yhtyy myös journalisti, jonka
huushollissa OD11-kuutioilla on ihan oma tonttinsa hoidettavana.
Musiikista, joka tuvassa raikaa vintagepitoisen kaluston myötävaikutuksella, tuli jo mainittua Beatlesit.
?1960- ja 70-luvun rock ja vanhempi jazz soivat useimmin, mutta kuuntelen paljon myös reggaeta ja afrikkalaisia rytmejä?, Leinonen sanailee. Suoraveto
on teknisesti vaikein ja vaatii paljon elektroniikkaa. Mainio
ratkaisu jyrinän puolesta, ja speksit saadaan komeiksi.
Mutta onko olemassa hihnaa, joka osaa sekä vetää että
työntää yhtä pontevasti, heittää toisinajatteleva vinylisti
ilmaan retorisen kysymyksen eikä epäröi tunnustaa, että
varhaiset välipyörävetoiset olivat ongelmallisia.
?Jyrinä voi olla ongelma. Ilkan mukaan Carlsson oli suunnittelijana aikaansa edellä.
?Sonabithan ovat nousseet uudestaan arvostuksen
kohteiksi, luonnollisen, avaran äänensä ja erinomaisen
bassotoistonsa ansiosta?, mies toteaa ja jatkaa, että kaiuttimet täyttävät koko huoneen äänellä, eikä kuuntelupaikalla ole väliä. Moottorin tarjoama vääntö on etäistetty kumilenkin tehtäväksi. Ei hyvä?, Ilkka toteaa eikä säästä nykyään yleisintä vetotapaa, hihnavetoakaan kritiikiltä.
?Se on helpoin ja halvin valmistustapa. siis tuli ja valloitti markkinat. Myös
Benjamin-, Bogen- (USA), Goldring- (UK) ja Sony-merkeillä myydyn Lencon raskaalla levylautasella varustetut
L 70-78 -mallit olivat varsin arvostettuja laitteita aikoinaan, mistä esimerkkinä vaikka sellainen pikku seikka,
että vielä tänäänkin harrastajien hellimä Garrard 401
-levysoitin maksoi taannoin Brittein saarilla vain noin
puolet Lenco 78:n hinnasta.
Niiden vakavasti otettavien Lencojen valmistus loppui
Sveitsissä 1979, mutta Italiassa vasta 1984. Valmistus alkoi jossain vaiheessa uudestaan, mutta nykytuotannon
lelu-lencoista ei tässä sen enempää.
Cd ?täydellisine äänineen. Vetotapojen eroja ja niiden aiheuttamia toistoongelmia hän on tutkinut vuosikausia. Taiten toteutetun välipyörävedon parhauden pontimeksi löytyy kyllä perustetta.
?Välipyörä välittää kaiken voiman fyysisesti suoraan
lautaseen ilman muuntosuhdetta, eli kyseessä on se
Lenco L-78 (1976),
kokonaispaino 16 kg.
Vieressä vilahtaa
kahdella päällekkäisellä levylautasella
varustettu L-70 (1965).
65. Vahvainpuolella hommia hoitavat Harman/Kardon h/k 930 (vm.
1972) ja NOS-putkin varustettu PrimaLuna Prologue
Two. Hey, it?s not broken, it?s British! Minäkin inhosin koko toimintaperiaatetta ja hankin hihnavetoisen, haaveillen suoravetoisesta, kelaa Leinonen
mieliaihettaan. Projektikelpoisia soittimia löytyy halvimmillaan satasen?parin panostuksella. Netistä löytyy asialle omistautunut saitti
(lencoheaven.net), jonka myötä ehostukset, modaukset
Hollantilaisen Peter Reindersin Lenco. Vetotavan maine pilattiin
70-luvun liian kevyillä peltilautasilla ja soittimen vaneritai muovirungoilla. Ei
33 tai 45 kierrosta minuutissa pyörivää moottoria tehdä
ihan noin vaan
Ja
kun korvan vie pyörivän lautasen lähistölle, hyytävä hiljaisuus. Etualan EMTjärkäleistä Lencojen ja
Harman Kardonin
kautta Nagraan. highend
Hifiharrastaja: Ilkka Leinonen
Klassikkoja kerrakseen. Silloin jopa 8
gramman neulapainot pakottivat ottamaan asian vakavasti, Ilkka painottaa. Hänen Lenconsa sisältävät muutoksia kaikissa laakereissa ja muuallakin.
Teoriat taka-alalle, levyt laulamaan
Levysoitintieteen dosentti laittaa mustaa kultaa modaamansa Lenco L-78:n lautaselle ja eiku pyörimään. Soittimen
runko on monikerrosvaneria.
Jyrinät. Varsi
on Lencon alkuperäinen vipu säädettynä ja viritettynä,
rasian virkaa toimittaa Nagaokan MP-200. Toistava neula olettaa pyörimisnopeuden olevan absoluuttisesti 33,33 tai
45 kierrosta minuutissa, eikä se tiedä mikä levyä pyörittää, mutta se tuntee sen ja siirtää lukuhetken ongelmat
ääneen. Vaan mikä tekee juuri Lencosta niin
otollisen harrastuskohteen vinylisteille ja diy-ihmisille?
?Lähes neljän kilon painoinen tasapainotettu lautanen, jonka massa painottuu ulkokehälle, vahva moottori,
saatavuus ja edullinen hankintahinta. Kaksi levylautasta päällekkäin ei sekään ole tosi
Lenco-miehelle tavaton tapaus.
?Ahkerat harrastajat tekevät uusia välipyöriä, laakereita ja muita twiikkausosia modaajien tarpeisiin, ja valmiiksi terästettyjä soittimiakin näkyy myynnissä?, sanailee mies, jolla itselläänkin on mekaniikka ja elektroniikka hallussa. Lämpöäkin kosketuskontaktissa kehittyy pahimmillaan 160 astetta! Tutkitusti. Toki. Hänen mukaansa diyharrastajat tappavat jyrinäongelman massalla niin rungossa kuin lautasessakin. Eipä kuulu mitään niihin viittaavaakaan. Sen verran kuitenkin kiinnostus herää, että sovimme Ilkan kanssa soittimen koekuuntelusta journalistin oman laitteiston osana.
Toimittajan kotikokeilussa Leinosen virittämä Lenco
L-78 haastoi referenssin virkaa toimittavan Kuzma Stabi/Stogi S/Koetsu Black -systeemin jaloon kilpaan. keskipitkän kaavan mukaan aloittaen toteamalla, että neula lukee herkkää vinyyliuraa väristen jopa
500 kertaa sentin matkalla!
?Kaivertajasetä on tehnyt uran tarkemmilla laitteilla
kuin soittimet, jotka sitä toistavat. -ongelmaa vastaan jo 1940-luvulla. Pyynnöstä hän esitelmöi aiheesta
?stylus drag. Ongelma tunnetaan juuri ?stylus dragina?.
Okei, selväksi tuli. Eli laakerointi on reilassa.
Tom Waitsin ja Crystal Gaylen One From The Heart,
Peter Greenin In The Skies ja Ella Fitzgerald & Louis
Armstrongin jazz soivat hyvin, mutta asennoituminen
Sonabien sointiin ottaa suuntaavuuteen tottuneelta aikansa. Kotimainen vaneri tiedetään
hyväksi runkomateriaaliksi, samoin jotkut kivilaadut ja
corian. Putkosista puhumattakaan.
66
oikea suoraveto, joka tiedettiin parhaaksi aseeksi ?stylus
drag. Samalla se jarruttaa pyörivää liikettä voimalla,
johon vaikuttavat neulanpaino, neulan hionta, uran
muoto ja äänivarren laakerien kunto. Thorensit ja Garrardit maksavat reilusti enemmän, EMT:n soittimista
puhumattakaan ja Lenco on helpompi virittää mieleisekseen?, Leinonen lataa ja mainitsee, että massa kertaa liikevoima miinus kitka on vinyylimiesten algoritmi, ja sitä
soveltamalla soitinta viritetään
Iskuäänet syttyivät ja
sammuivat tarkasti, ja soinnissa oli aimo annos ruudikasta avoimuutta. Ehkä äänivarrenkin. Pitäisköhän?
Ilkka kertoo, että hän on soittanut viritettyä Lencoaan ja erästä radiokäytössä 1980- ja 90-luvuilla kuuluisaksi tullutta soitinta vuorotellen. kuin lajitoverinsa. Eipä tullut vaihdettua soittimien askeja päittäin tai kokeiltua talon muita vaihtoehtoja, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että Lenco olisi ansainnut
vielä astetta paremman rasian. highend
Soittimen sovitusta
CNC-työstettyyn runkoon.
tuli huomattua, että Koetsun rasia hoiteli klassista musiikkia hienommin sävyin kuin sitä huomattavasti edullisempi Nagaoka, mutta ero ei ollut suuren suuri.
Rytmimusiikin käänteissä Lenco soi napakammin ja
?nopeammin. Kaikki kuunnelleet
ovat pitäneet Lencoa äänellisesti eloisampana jo muutaman biisin jälkeen.
?Jo modaamattoman Lencon soundissa on tiettyä
svengaavuutta. Yllättävän ansiokas esitys kyllä näinkin. Musiikki välittyy dynaamisesti ja hengittää vapautuneesti, transientit ovat nopeita ja pitkään
soivassa basso-osastossa on potkua?, Ilkka luonnehtii ja
mainitsee, että termit prat (pace, rhythm and timing) ja
slam ovat syntyneet alan sanastoon vanhojen välipyöräisten invaasion myötä.
Leinosen mukaan Lencojen ja muiden välipyöräisten
pauloihin joutuneet, audionirvanaa lähestyvät harrastajat jopa myyvät pois kaupallisia high end -soittimiaan.
?Nuoremmille harrastajille?, kuten Ilkka asian ilmaisee
kummastellen samalla uusien välipyörävetoisten puuttumista markkinoilta.
Vaiheessa ollaan
Niin hyvin kun Leinosen Lenco soikin, mies vastaa kaksijakoisesti kysymykseen tyytyväisyyden tilansa asteesta.
?Tietysti ole tyytyväinen, mutta en tietenkään?, Ilkka
tasapainoilee ja kertoo kuulleensa Saksassa australialaista Commonwealth 12A -pyöritintä 80 kilon plintissä.
Varsi oli kehittynein Frank Schröder patentoidulla kulmavirheettömällä magneettilaakeroinnilla (9 000 ?).
?Jo ensitahtien aikana ymmärsin matkani olevan pahasti kesken.?
Sonab OA14 ja OD11
ilman suojaritilöitä.
67